Hakutulokset - Hernández, Miguel.

Miguel Hernández

| kuolinpaikka =Alicante, Espanja | ammatit =kirjailija, runoilija | äidinkieli =espanja | kansallisuus =Espanja | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | liike = | tuotannon kieli = espanja | debyyttiteokset = | sivusto = | palkinnot = | ehdokkuudet = | huomioita = }}

Miguel Hernández Gilabert oli espanjalainen runoilija.

Hernándezin isä työskenteli karjankasvatuksen ja -laidunnuksen parissa. Hänen äitinsä oli kotiäiti. Perheen huonon taloudellisen tilanteen takia Hernández vietti lapsuudessaan ja kasvuiässään paljon aikaa isänsä apuna karjapaimenena. Hän aloitti koulun yhdeksänvuotiaana. Lukuvuonna 1924–1925 hän aloitti Colegio Santo Domingossa Orihuelassa, jossa oppilaana oli myös Ramón Sijé. Maaliskuussa 1925 hän joutui keskeyttämään koulun perheen taloudellisen ahdingon takia, mutta jatkoi opiskelua itsenäisesti viettäessään aikaa paimenessa Alicanten ylänkömailla. Ramón Sijén opastuksella hän tutustui klassisiin espanjalaiskirjailijoihin samoin kuin kreikan- ja latinankieliseen kirjallisuuteen. Hän osallistui ahkerasti Orihuelan kirjallisuuspiiriin.

Hernández julkaisi vuonna 1930 ensimmäisiä säkeitään paikallisissa sanomalehdissä. Marraskuussa 1930 hän matkusti ensimmäisen kerran Madridiin. Hän tapasi Federico García Lorcan vuonna 1932. Vuonna 1933 ilmestyi Hernándezin runokokoelma ''Perito en lunas''.

Vuonna 1934 Hernández julkaisi runot "Eclipse celestial" ja "Profecía sobre el campesino" Sijén toimittamassa julkaisussa ''El Gallo Crisis''. Hän tapasi Pablo Nerudan heinäkuussa 1934. Nerudasta tuli Madridn kirjallisuuspiireissä yksi Hernándezin tärkeimmistä neuvonantajista. Syyskuussa 1934 hän kihlautui Josefina Manresan kanssa Orihuelassa. He avioituivat 9. maaliskuuta 1937.

Hernández asettui vuonna 1935 asumaan Madridiin. Kuuluisa runo "Elegía a Ramón Sijé" runoteoksessa ''El rayo que no cesa'' ilmestyi 1936 Ramón Sijén kuoleman muistoksi. Hän kirjoitti samana vuonna näytelmän ''El labrador de más aire'' sekä runot "Égloga a Garcilaso" ja "Sino sangriento".

Runoilija Vicente Aleixandre kävi Hernándezin kanssa intiimiä kirjeenvaihtoa vuosina 1935–1938.

Hernández osallistui vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella ja oli mukana muun muassa Madridin puolustamisessa. Hän vieraili Neuvostoliitossa espanjalaisen kulttuuridelegaation kanssa 1937. Samana vuonna julkaistiin ''Viento del Pueblo'', ''El labrador de más aire'' ja ''Teatro en la guerra'' sekä näytelmä "Pastor de la muerte".

Hernándezin ensimmäinen lapsi syntyi joulukuussa 1937 ja kuoli lokakuussa 1938. Lapsen kuolema kyllästi monet hänen myöhemmistä runoistaan kaihomielisellä sävyllä. Toinen lapsi syntyi 1939.

Francon julistettua sodan päättyneeksi Hernández ylitti Portugalin rajan 29. toukokuuta 1939. Portugalin poliisi palautti hänet Espanjan viranomaisille. Torrijosin vankilassa Madridissa hän kirjoitti kuuluisan runonsa "Nanas de la cebolla". Kesäkuussa hänet tuomittiin kuolemaan ja myöhemmin heinäkuussa 30 vuodeksi vankeuteen. Syyskuussa hänet siirrettiin vankilaan Palenciaan ja sieltä Ocañan vankilaan. Hernándezin viimeinen vankila oli Alicanten aikuisten kasvatuslaitos, jossa hän sairastui tuberkuloosiin. Hän kuoli Alicantessa 28. maaliskuuta 1942. Wikipedian tuottama