Hakutulokset - Fernández de Moratín, Leandro

Leandro Fernández de Moratín

| kuolinpaikka = Pariisi, Ranska | ammatit = kirjailija | äidinkieli = espanja | kansalaisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }}

Leandro Fernández de Moratín (10. maaliskuuta 1760 Madrid, Espanja – 2. kesäkuuta 1828 Pariisi, Ranska) oli espanjalainen näytelmäkirjailija ja uusklassinen runoilija. Hän oli Espanjan valistuksen keskeisimpiä henkilöitä. Hän kasvoi kirjallisessa ilmapiirissä ja hänestä tuli ranskalaisten ensyklopedistien ihailija. Fernández de Moratín kirjoitti satiireja sekä käänsi Molièren ja William Shakespearen teoksia espanjaksi.

Moratin työskenteli aluksi kultaseppänä, sitten 1786–1789 Espanjan lähettilään Cabarrusin sihteerinä Pariisissa, jossa hän seurusteli muun muassa Carlo Goldonin kanssa. Vuosina 1792–1796 hän matkusteli Ranskassa, Englannissa, Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa. Kuningas Joseph Bonaparte nimitti hänet 1811 ylikirjastonhoitajaksi, mutta hän sai sen johdosta kärsiä vainoa. Hän oleskeli vuodesta 1817 loppuikänsä lähes yksinomaan Ranskassa. Hänen tomunsa siirrettiin 1900 Pariisista Madridiin.

Moratin oli jo kultaseppäkaudellaan saanut parista runoteoksestaan (''La toma de Granada'', ''Lección poetica'') akatemialta palkinnon. Hänen päätuotantonsa muodostivat kuitenkin huvinäytelmät, joiden kiinteä rakenne, vilkas ja luonteva vuoropuhelu ja selkeä luonnekuvaus ilmaisevat hänen ihailemansa Molièren vaikutusta. Tunnetuimpia niistä ovat ''El viejo y la niña'' (1790), ''El café'' eli ''La comedia nueva'' (1792) ja niistä parhain, muodoltaan suorasanainen ''El sí de las niñas'' (1806). Wikipedian tuottama