Hakutulokset - Fanfani, Amintore

Amintore Fanfani

| kuolinpaikka = Rooma | puolue = Italian kristillisdemokraattinen puolue | ammatti = | uskonto = | puoliso = | arvonimet = | allekirjoitus = | huom = }} Amintore Fanfani (6. helmikuuta 1908 – 20. marraskuuta 1999) oli italialainen poliitikko ja kirjailija. Hän edusti sodan jälkeen kristillisdemokraattista puoluetta (Democrazia Cristiana), kuuluttuaan sitä ennen 1930-luvun alusta fasistipuolueeseen.

Hän toimi viisi eri kertaa Italian pääministerinä vuosina 1954, 1958–1959, 1960–1963, 1982–1983 ja 1987. Fanfani oli myös viisinkertainen senaatin puheenjohtaja vuosina 1968–1973, 1976–1982 ja 1985–1987.

Hän oli 1965–1966 YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja. Fanfani toimi myös virkaatekevänä tasavallan presidenttinä kaksi kertaa, vuonna 1971 yhdeksän päivän ajan ja vuoden 1978 kesällä 25 päivää.

Fanfani oli koulutukseltaan kansantaloustieteen tohtori. 1930-luvulla hän julkaisi useita kansantaloutta ja politiikkaa sivuavia teoksia. Sodan aikana hän pakeni Sveitsiin 17. syyskuuta 1943, saksalaisten komennettua kaikki miehittämällään alueella olevat italialaiset sotilaat ilmoittautumaan palvelukseen. Palattuaan 1945 hän alkoi osallistua kristillisdemokraattien liberaalin siiven toimintaan. Puoluetoimistotehtävistä hänet nostettiin 1947 de Gasperin hallituksen työ- ja sosiaaliministeri, mistä alkoi hänen monipuolinen ministeriuransa. 1951 hänet nimitettiin maatalousministeriksi, 1953 sisäasiainministeriksi ja 1954 ensi kertaa pääministeriksi. Fanfanin kristillisdemokraattinen hallitus nimitettiin 18. tammikuuta 1954 ja se jätti eronpyyntönsä alle kaksi viikkoa myöhemmin 30. tammikuuta.

Presidentti Giovanni Leone nimitti Fanfanin Italian senaatin elinikäiseksi jäseneksi (''senatore a vita'') vuonna 1972 mikä on nähty hyvityksenä siitä että Fanfanin yritys tulla valituksi presidentiksi edellisenä vuonna oli epäonnistunut, jolloin hänen oli pakko luovuttaa ehdokkuutensa juuri Leonelle. Fanfani jatkoi työtä senaatissa kuolemaansa saakka. Wikipedian tuottama