Hakutulokset - Böll, Heinrich

Heinrich Böll

| syntymäpaikka = Köln | kuolinaika = | kuolinpaikka = Bonn | ammatit =kirjailija | äidinkieli = saksa | kansallisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = | debyyttiteokset = Der Zug war pünktlich, 1947 | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = Nobelin kirjallisuuspalkinto (1972) | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = }}

thumb|200px|Heinrich Böllin muistomerkki Berliinissä Heinrich Böll (21. joulukuuta 1917 Köln – 16. heinäkuuta 1985 Bonn) oli saksalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972.

Böll syntyi Kölnissä liberaaliin, pasifistiseen katolilaisperheeseen. Hän onnistui välttämään Hitler-Jugendiin liittymisen 1930-luvulla. Böll toimi kirjakauppa-apulaisena ja opiskeli saksaa, kunnes joutui vuonna 1938 työpalveluun ja sen jälkeen sotaväkeen, jossa hän palveli Ranskassa, Romaniassa ja Neuvostoliitossa. Koko sodan ajan Böll yritti vapautua palveluksesta, vältteli uralla etenemistä, teeskenteli sairauksia ja väärensi lomatodistuksia. Vuonna 1942 Böll meni naimisiin. Hän haavoittui neljästi sodan aikana ja sodassa saadut vammat johtivat elinikäiseen sairaalakierteeseen. Lopulta Böll jäi huhtikuussa 1945 amerikkalaisten sotavangiksi ja pääsi vapauduttuaan jatkamaan yliopisto-opintojaan. Hän ei kuitenkaan koskaan valmistunut yliopistosta.

30-vuotiaana Böll aloitti päätoimisena kirjailijana. Alussa hän kirjoitti hemingwaymäisen niukkatyylisiä, realistisia novelleja, joissa kuvattiin sotaa ja sodasta paluun ongelmia (ns. avohakkuutyyli / ''Kahlschlag''). Hänen tuotantonsa luetaan sodan jälkeiseen, ns. rauniokirjallisuuden (''Trümmerliteratur'') perinteeseen. Lyhyet kertomukset käsittelivät pienen ihmisen näkökulmasta suuria inhimillisiä kokemuksia ja niissä oli lyhyydestään huolimatta suuri lataus. Hänen ensimmäinen romaaninsa ''Der Zug war pünktlich'' ilmestyi vuonna 1949. Sen jälkeen häneltä ilmestyi useita romaaneja ja novellikokoelmia, ja vuonna 1972 Böllille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä saksalaisena Thomas Mannin vuonna 1929 ja Hermann Hessen vuonna 1946 saamien palkintojen jälkeen. Böllin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle, ja hän on eräs luetuimpia saksalaisia kirjailijoita. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat ''Billard um halb zehn'' (''Biljardia puoli kymmeneltä''), ''Gruppenbild mit Dame'' (''Nainen ryhmäkuvassa'') ja ''Der Engel schwieg'' (''Enkeli oli vaiti'').

Sotakirjallisuuden jälkeisessä tuotannossaan Böll tarkastelee ja kritisoi Saksan liittotasavallan talousihmeen tavoitteita ja sen synnyttämiä ilmiöitä: vaurastumista, menneisyyden unohtamista, perisaksalaista porvarillisuutta. Hän oli yhteiskuntakriitikko, jollaista tänä aikana ei enää ole. Häntä on sanottu "sodanjälkeisen Saksan omaksitunnoksi". Romaanien ja novellien lisäksi hän kirjoitti kuunnelmia, näytelmiä, runoja, esseitä ja 1960-luvulta lähtien enenevässä määrin myös poliittisesti kantaa ottavia tekstejä. Hän toimi kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana vuosina 1971–1974. 1970-luvulla hän joutui poliittisten kannanottojensa vuoksi muiden intellektuellien ohella syytetyksi terroristien puolustamisesta ja suojelusta. Hän kritisoi kirjailijoiden vainoamista maailmalla ja otti omaan kotiinsa asumaan Venäjältä karkotetun kirjailija-toisinajattelija Solženitsynin. Hän matkusteli Etelä-Amerikassa ja puhui niin eteläkorealaisen kirjailijan, Vietnamin venepakolaisten kuin Bolivian kansankin puolesta. Böll kritisoi myös katolista kirkkoa. 1980-luvulla hän puhui rauhanliikkeen puolesta ja tuki Vihreää puoluetta. Wikipedian tuottama